HIEMAN TEOLOGIS-EKSISTENTIAALISTA POHDINTAA ELÄMÄSTÄ JA SEN MERKITYKSELLISYYDESTÄ SALLITTANEEN.

 

KAIKILLA ON TARVE KAIKEN KAOOTTISEKSI JA HALLITSEMATTOMAKSI KOKEMANSA KESKELLÄ USKOA JOHONKIN; VAIKKA SITTEN VAIN ITSEENSÄ.

 

                              SILLÄ

 

“Jos teodikea, Jumalan puolustus, on vaikeasti ratkaistavissa, nihilodikea, ei-minkään puolustus, on vielä vaikeampi tehtävä. Johdonmukainen nihlismi on elämäntoteutuksena sisäisesti ristiriitainen.

 

Teoriasssa on mahdollista kieltää olemassaolon arvo, mutta käytännössä me tosiasiassa myönnämme sen. Pidäme tiukasti kiinni elämästä kuolemaa, ei-miksikään tulemista vastaan.

 

 Nousemme ylös aamulla, puemme itsemme, huolehdimme ravinnostamme, liikutamme jäseniämme (myös kieltä!), osallistumme paneeliin elämän mielettömyydestä ja kirjoitamme kirjan nihilismistä.

 

 On eri asia, mitä teoriassa julistamme ja eri asia, mitä käytännössä olemme ja teemme. Iloton ihminen kiertää kehää ei-minkään ja sen vuoksi oman huolensa, ahdistuksensa ja kauhunsa mustan auringon ympärillä.

 

Siksi hänellä ei ole, mitä antaa toisille.

 

Hänen on ammennettava tyhjyyteensä toisilta. Iloton, tyhjyyden mustan aukon lumoama ihminen ei tunnusta, että itse todellisuus asettaa eettisen vaatimuksen ottaa vastaan se hyvä, joka jo on olemassa. 

 

Jumala koko ajan tosiasiallisesti lahjoittaa meille hyvää ja siis rakastettavaa ja ilahduttavaa. Tämän lsäksi hän on istuttanut jokaisen ihmsen sydämeen lakinsa eli käskyn ottaa tämä hyvä häneltä vastaan ja jakaa se muiden ihmisten kanssa.”

 

Kuitenkin pahin este perusihmisyyden toteutumiselle, toisen asemaan asettumiselle, ovat epäjumalat, jotka aina sokaisevat näkemästä lähimmäisen hätää milloin minkäkin absoluutin nimissä.

 

 

Tyhjyydessä ja pimeydessä epäjumalat syntyvät ja kukoistavat. Epäjumalalle on ominaista, että se lupaa kaiken hyvän, mutta ei kuitenkaan anna.

 

Epäjumala pettää aina. Epäjumala lupaa paratiisin puutarhan, muta antaa aution, poltetun maan. Pystyttäessämme epäjumalan tuhon voimat ovat jo väistämättä liikkeellä.

 

Epäjumalaksi voidaan valta mikä tahansa sinänsä hyvä asia: kansakunta, rotu, tiede, edistys, tulevaisuuden yhteiskunta, raha, ura, kunnia, nautinto, itsensä toteutus, eroottinen rakkaus, seksi, onellisuuden ihanne jne. Kukin näistä voi muodostua elämän viimeiseksi perustaksi, kaikeksi kaikessa, epäjumalaksi.  – Tuomo Mannermaa, Pieni kirja JUMALASTA (kursiivit minun).

 

Mark Twain on todennut: ”Useimmat ihmiset ovat huolissaan niistä Raamatun kohdista, joita eivät ymmärrä, mutta minua taas huolestuttavat eniten ne kohdat, jotka ymmärrän.”

ERGO: ”Luonnollisessa tilassaan ihminen on vailla todellista onnea. Hän on rauhaton ja tyytymätön elämä. Tämä johtuu siitä, että ihminen on luopunut Jumalasta ja langennut syntiin.
Synti on sydämen luopumista Jumalasta”. (Katekismus 1948).

ENSIMMÄINEN KÄSKY.
”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia.
> Mitä se on?
> Meidän tulee yli kaiken peljätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua yksin häneen. (Luther)

Saska Saarikoski twiittasi juuri äskettäin ei-uskovan ihmisen sielunmaailmasta näin: ” Koronassa vaikeinta on epävarmuuden sietäminen. Haluaisi edes jonkin varmuuden, vaikka kuinka paskamaisen, että voisi diskontata sen ja jatkaa eteenpäin, mutta edes sitä ei saa. Se ärsyttää. Niin se kuitenkin on.”

Eräs kommentoija vastasi hänelle seuraavasti:
”Ihminen on tottunut jo olemaan kaiken tietävä, erehtymätön luomakunnan kruunu. Korona osoitti tämän luulon vääräksi ja siksi se on meistä sietämätöntä. Putosimme korkealta ja kovaa. Mutta ehkä kasvamme tästä vielä. Jopa paremmiksi.”

HABAKUKIN kirjan 3nnessa luvusta löydämme Jumalan ihmisen hyvin raskaista, tutuilta tuntuvista ja pelottavistakin maisemista: Viholliset ja taudit (rutto) vaivasivat hänen maataan ja Jumalakin vaikutti olevan vihastunut kansansa synneistä (Hab.2:4 Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa [Sananl. 11:4 Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta]).

Mutta tästä huolimatta profeetta koki saavansa yhä uudelleen uutta iloa Herrasta
Habakuk 3:17 Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa.

MUTTA MINÄ RIEMUITSEN HERRASSA, ILOITSEN AUTUUTENI JUMALASSA.
HERRA, HERRA ON MINUN VOIMANI. HÄN TEKEE MINUN JALKANI NOPSIKSI NIINKUIN PEURAT JA ANTAA MINUN KÄYDÄ KUKKULOILLANI.

Tämä siis siitä huolimatta, että tilanne oli hyvin vaikea
3:2-5 ”Herra, minä olen kuullut sinulta sanoman, ja olen peljästynyt. Herra, herätä eloon tekosi jo kesken vuotten, tee se jo kesken vuotten tiettäväksi. Muista vihassasi laupeutta […] Hänen edellänsä käy rutto ja polttotauti tulee hänen jäljessänsä.
3:12 Kiivastuksessa sinä astut maata, puit kansoja vihassa.

Onneksi Jumala on armollinen
> Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti (Hebr. 13:8) eikä Hän nytkään ole jättänyt ”meitä orvoiksi”:
Johannes 14:16 ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.”

Joh.14:6 ”Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”

Mekin siis saamme Habakukin lailla vaikeuksiemme keskellä kohota niiden yläpuolelle ”Herramme iloon” Room. 14:17

”Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, VAAN VANHURSKAUTTA, RAUHAA JA ILOA, JOTKA PYHÄ HENKI ANTAA.”

Tämä lohduttakoon meitä nykyisessä haastavassa elämäntilanteessamme.

Edesmennyt evankelista Kalevi Lehtinen MÄÄRITTELI TOIVON VARMAN TULEVAISUUDEN INNOKAAKSI ODOTTAMISEKSI.

TÄHÄN MEKIN SAAMME LUOTTAA.

Jumala saa silloin olla Jumala, kun hän saa olla antaja ja lahjoittaja. ”Olla Jumala on; ei ottaa vaan antaa”. – Luther

Usko on meissä instrumentti, joka meissä ainoana ottaa vastaan Jumalan hyvää tahtovan rakkauden (Tuomo Mannermaa).

Jeremia 30:18-24

” Näin sanoo Herra: Katso, minä käännän Jaakobin majojen kohtalon, minä armahdan hänen asuntojansa; kaupunki rakennetaan kukkulallensa, ja linna on oleva oikealla paikallansa.
Ja niistä on kaikuva ylistyslaulu ja iloitsevaisten ääni. Minä enennän heidät, eivätkä he vähene; minä saatan heidät kunniaan, eivätkä he halvoiksi jää.
Silloin hänen poikansa ovat niinkuin muinoin, ja hänen seurakuntansa pysyy vahvana minun edessäni; minä rankaisen kaikki hänen sortajansa.
Ja hänen valtiaansa nousee hänestä itsestänsä, hänen hallitsijansa lähtee hänen keskeltänsä; ja minä sallin hänen käydä tyköni, niin että hän saattaa minua lähestyä. Sillä kuka panee henkensä alttiiksi minua lähestyäkseen? sanoo Herra.
Ja niin te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne.”

Jeremia päättää luvun 30 kauhistuttaviin sanoihin Jumalasta erkaantuneelle ihmiskunnalle:

30:23 KATSO, HERRAN MYRSKY, KIIVASTUS, PUHKEAA, PYÖRREMYRSKY VYÖRYY KOHTI JUMALATTOMIEN PÄÄTÄ.
30:24 EIKÄ HERRAN VIHAN HEHKU ASETU, ENNENKUIN HÄN ON TOTEUTTANUT JA TÄYTTÄNYT SYDÄMENSÄ AIVOITUKSET. AIKOJEN LOPULLA TE TULETTE SEN YMMÄRTÄMÄÄN”.

Hebrealaiskirje:

11:1 “MUTTA USKO ON LUJA LUOTTAMUS SIIHEN, MITÄ TOIVOTAAN, OJENTAUTUMINEN SEN MUKAAN, MIKÄ EI NÄY.
11:6 MUTTA ILMAN USKOA ON MAHDOTON OLLA OTOLLINEN; SILLÄ SEN, JOKA JUMALAN TYKÖ TULEE, TÄYTYY USKOA, ETTÄ JUMALA ON JA ETTÄ HÄN PALKITSEE NE, JOTKA HÄNTÄ ETSIVÄT.”

Turvatkaamme siis jo tänään Jumalaan.

 

The council demanded to know: “By what power or by what name have you done this?” (Acts 4:7).

Peter answered, “BY THE NAME OF JESUS CHRIST OF NAZARETH!

There is no other name by which we must be saved!”

He simply declared what Jesus Himself had said:

“I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through Me” (John 14:6).

In a world without moral absolutes this sounds narrow-minded.

What about sincere Buddhists, Hindus, Muslims and tribal religionists? What is the test of religious truth?

It is resurrection from the dead!

The historical proof of Jesus’ resurrection is unshakable. It is con firmed by the transformed lives of millions of believers.

When the issue is life or death, narrow-minded ness is essential.

Who wants a “broad-minded” brain surgeon or airline pilot?

If religions could save, why did Jesus bother to come?

His very coming clearly and forcefully proclaims:

There is no other way to be saved!

Yes, the way which leads to life must of necessity be narrow, but it is open to all who will call upon His Name.